IHANA JOULU!

Tasan viikko sitten perjantaina alkoi kauan odotettu joululoma! Lauantaiaamuna olin päättänyt lähteä juoksemaan mukavan rauhallisen lomanaloituslenkin ja sängyssä loikollessani sainkin iloisena yllätyksenä viestin ystävältäni Elsalta, joka pyysi Keskuspuistoon juoksemaan. Yhdessä juoksemisesta olikin ollut jo puhetta monta kertaa, mutta koska asumme niin kaukana toisistamme, emme saa arkisin aikataulujamme sopimaan yhteen. Nyt päätimme treffata eläinten hautausmaalla Haagassa, johon meiltä matkaa kertyi reilu 5km. Jatkoimme yhdessä Pirkkolan ja Maunulan suuntaan ja sovimme, että paluumatkalla Elsa esittelisi minulle eläinten hautausmaata. En ollut käsittänyt, että sellainen oikeasti on virallisesti olemassa ja että se näyttää hätkähdyttävän paljon ihmisten hautausmaalta. Tai mistä sen tietää jos sinne ihmisiäkin olisi haudattu (!?), tuskin kukaan muutenkaan kyselee onko Nipsu rotta oikeasti rotta vai kenties hamsteri tai kani? Havaittavissa oli myös jonkin tyyppisiä sukuhautoja, johon oli yhteenkin listattu reilu kymmenen kissaa aina 60-luvulta asti. Omistajan täytyy siis olla jo ikäihminen ja heitä kyllä hautausmaalla eniten näkyikin. Kaiken kaikkiaan hieno paikka ja voisin kuvitella oman Mustinkin sinne hautaavani jos sellainen jossain vaiheessa olisi, toivottavasti! Juoksulenkille pituutta kertyi mukavat 14km ja vauhti oli sopivan rauhallinen. Lauantai-iltana oli vuorossa Joonan sukulaisten pikkujoulut Järvenpäässä, jossa tarjolla oli ihania ruokia sekä hyvää seuraa. :)

Sunnuntaina raahauduin ensimmäistä kertaa tänä "talvikautena" Kontulaan Longboard Suomi ry:n aamuvuorolle. Tänä talvena olen ollut super laiska käymään Kontulassa, jossa sunnuntai-iltaisin on mahdollisuus käydä myös tyttörullalautailijat ry:n järjestämällä tyttöjen skedevuorolla. En tiedä mistä laiskuus johtuu, ehkä siitä, että kesällä en päässyt juuri lainkaan vetämään. Istuin kirjastossa 24/7 typerän graduni kanssa ja sieltä päästyäni olin niin väsynyt, että kävelin joko kotiin nukkumaan tai terassille istumaan. Tuntui kivalta olla taas pitkästä aikaa laudan päällä, vaikka "pientä" epävarmuutta oli havaittavissa. Lähinnä vuoro meni rullailuun ja poolin ja minin mieleen muistelemiseen ts. kaikki oli unohdettu ja lähdettiin taas nollapisteestä. Odotankin ensi sunnuntaita, että pääsisi taas hakemaan parempaa tuntumaa. Ehkä standupejakin voisi pikku hiljaa alkaa ensi kesää varten treenaamaan. ;)

Siitä mallia....

Joulutunnelmaa ei edes hakemalla löytynyt viikonloppuna vaikka muutama joulukorttikin postilaatikosta tipahti. Kuten itsellänikin, taisi monella muullakin jäädä tänä vuonna kortit lähettämättä. Muutenkin koko juhla tuli täysin puskista kun sateisena, lumettomana ja lämpimänä maanantaiaamuna tajuttiin, että AATTO ON HUOMENNA! Suurin osa lahjoista oli vielä hankkimatta tai edes keksimättä ja muutenkin valmistelut olivat surkeat. Kello soi onneksi jo seitsemältä, koska olimme luvanneet kantaa oman kortemme kekoon ja hoitaa alkupalat porukalle sekä aaton kalapöytään mädit. Suunnaksi siis Hakaniemen kauppahalli ja yli puolen tunnin jonotus kalatiskille. Onneksi edellisellä viikolla kaupoissa havaittu ryysiminen ja häsetys olivat vähentyneet ja jengi jonotti kiltisti ahtaudesta huolimatta. Jonoon sattui viereen mukava vanhempi mies Somerolta, joka ehti puolen tunnin aikana kertoa monta vinkkiä joulupöydän antimien tarjoiluun ja valmistukseen. Paras vinkki oli laittaa mäti valumaan kahvin suodatinpussiin ennen tarjoilua, jolloin "kalanmakuinen litku" valui pois ja mädin koostumuksesta tuli paljon jykevämpää. Toimi! 

Lahjat saatiin kuin saatiinkin kaikki hankittua ja suht järkeviä vielä kaikki. Joona valitsi omaksi lahjakseen Makian takin ja itse sain kuvassa näkyvän Baja Clothingin hupparin sekä hajuveden. Huppari oli pari kertaa käytössä jo ennen aattoa mutta Joona paketoi sen kiltisti vielä aattoa varten pakettiin pyynnöstäni, hahahah! :) Aaton aaton iltana pakkasimme kamat kasseihin ja suuntasimme kohti pohjoista (35km) joulunviettoon. Edessä olivat vuoden rentouttavimmat ajat äidin ja hänen miesystävänsä ihanassa huvikummussa. Talo on kuin tehty joulun viettoa varten. Ei ihme, että suunniteltu kahden päivän vierailu venyikin 4 yöksi.

Alkupalapororullien raaka-aineet. Kuvasta puuttuu ruohosipuli ja mausteet. Savuporo pala kauppahallista.

Valmiit tekeleet. Hyvää palautetta tuli!

Alkupalat joulutunnelmissa. LOVE IT!

Aattona saunoimme siskoni kanssa aamulla heti herättyämme. Kylpyhuone sopii täydellisesti talon muuhun tyyliin ja siellä saunoessa tuntuu kuin olisi jossain kartanoon rakennetussa spassa. Hyvät löylyt ja ihana tunnelma. Saunan jälkeen siirryttiin koristelemaan kuusta ja valmistelemaan ruokia. Aattona aika riensi ja söimmekin vasta seitsemän aikaan. Aikuisten kesken kellään ei ollut kiire avaamaan lahjoja (EIPÄ!!!) ja sen vuoksi tunnelma oli jotenkin harvinaisen rauhallinen. 

Kinkku

Aamusauna

Saunaosasto

FishEye

Vaikka taas kerran oli sovittu, ettei lahjoja ostella, oli kuusen alle kerääntynyt hirvittävä röykkiö paketteja! Mitään turhaa ei kukaan saanut ja muutama todellinen nappivetokin löytyi lahjojen joukosta. Olin onnellinen saadessani kaksi hajuvettä, sillä olen jo useamman kuukauden kärvistellyt ilman yhtäkään kunnollista. Nyt on jopa mitä vaihdella! :D Lisäksi siskoni oli hankkinut kevään kiireaikoja ajatellen minulle hierontalahjakortin, jonka aion kyllä hyödyntää mahdollisimman pian! 

Joulun pyhinä aika sujui lähinnä syöden ja rentoutuen, mutta tapaninpäivän aamuna oli edessä pyhien pitkälenkki, eli Tuusulanjärven kierros. Näin pitkää lenkkiä en ole hetkeen edes juossut, joten ajatus sen suorittamisesta kahden päivän mässäilyn jälkeen ei kauheasti houkuttanut. Juoksuseurakin oli jo valmiina, joten selittelyt eivät tässä vaiheessa enää auttaneet. Matkaa kertyi vajaat 23 km ja aikaakin kului reilu pari tuntia. Aluksi juoksu tuntui kuin jalkojen tilalle olisivat vaihtuneet joulupöydästä hävinneet kinkut, mutta pikkuhiljaa nekin alkoivat sulaa. Jalat alkoivat rullaamaan ja matkan teko tuntui melkein yhtä kevyeltä kuin yleensä. Keli oli lämmin ja varusteet kohdallaan, joten sen kuin vain juostiin ja juoruiltiin. Vauhtikin pysyi kokomatkan hyvässä 6.05min/km tahdissa vaikkakin itse olisin ainakin teoriassa voinut juosta jonkun verran hitaampaa tämän mittaisen lenkki. Ystävättäreni on kuitenkin sen verran kova kiitäjä, ettei paljoa jäänyt valinnan varaa. Yksin en halunnut juosta. :D Sykerajojen kartoittaminen testin avulla olisi jossain vaiheessa mielenkiintoista ja ehkä hyödyllistäkin. Tällä hetkellä luulen, että pitkät lenkkini juoksen liian lujaa ja lyhyet lenkit liian hitaasti. Tosin fiilispohjalla ehkä paras tuntuma kyllä tulee ja sen mukana juoksukin sujuu. Tammikuun alkupuolella järjestetään Vantaalla taas maantiekymppi, jossa tarkoituksenani olisi yrittää rikkoa 50 minuutin raja. Olen elämäni aikanat juossut kympin 2 kertaa aikaisemmin; tämän vuoden keväällä (54.11)  ja talvella (51.56). Viimeisimmässä kisassa meno oli turhan lepsua, kun rupattelinkin vieressä juoksevan naisen kanssa. Ensi kerralla olisi tarkoitus ottaa itseltä luulot pois, ehkä pienellä riskilläkin. Saa nähä taas!

Faktat pöytään!

Hyvä fiilis juoksun jälkeen!

Joulukuinen maisema

Joulun pyhät kuitenkin loppuivat ja kotiin paluu koitti. Lisäksi koko pyhien ajan puhuttanut Haisulin lähtö oli vihdoin käsillä. Omalla kohdallani tämä tarkoitti hetkelliseen syvään masennukseen vaipumista Suomeen jäämisen johdosta ja elämän valintojen punnitsemista taas kerran uudestaan. Tuntui jälleen kerran epäreilulta jäädä sateeseen stressaamaan, kun toinen pakkaa laukkuja kohti kaukomaita. Olisin antanut mitä vaan, että osat olisivat vaihtuneet. Onneksi lähteminen on nykyään helppoa ja itsellänikin on useampia suunnitelmia takataskussa lähivuosien varalta. Täytyy vain pitää huoli niiden toteuttamisesta! Onneksi tällä kertaa Haisuli tulee myös määrätyn ajan päästä takaisin, eikä tilanne ole niin epävarma kuin taannoin hänen karatessaan Australiaan. Silloin reissu kesti yli 2 vuotta ja itse pänttäsin senkin ajan Vaasan yliopiston kirjastossa tentteihin.... ziisus! Noh, valinnat on omia, enkä tietenkään niitä kadu. Ehkä se koulutus, vakkariduuni ja omistuskämppä oli pakko hankkia vain tajutakseen, että on vielä liian nuori siirtymään "aikuisten elämään". Vapaus lähteä ei onneksi häviä ja nyt ehkä osaan suunnitella pitkäkestoisempia ja kauaskatseisempia unelmia. Hulluus ei kuitenkaan päästäni katoa mihinkään, joten tuskin tässä vielä hädässä ollaan! Eiköhän omatkin suunnitelmat pikku hiljaa selkiydy. ;)

Kallion demonit jäähyväistunnelmissa. Ikävä on jo nyt!

Toivon ihanan siskoni pitävän järjen päässä kaukomailla ja nauttivan jokaisesta kuukaudesta. Lentoliput on myös pääsiäiseksi tsekattu valmiiksi, jos lomat duunista järjestyvät. Olisipahan sitten taas jotain mitä odottaa. Onnea matkaan nakki!!!!

Rakkaudella

Liupa