Hiihtokausi päättyi pääsiäiseen Luostolla

Löysin hiihtämisen uudelleen kolme vuotta sitten, kun muutin takaisin Helsinkiin opiskelukaupungistani Vaasasta ja luminen talvi toi mieleen vanhat lapsuusajan hiihtokilpailut. 

Pienenä olimme perheen kanssa kovia hiihtämään ja asukasyhdistyksemme järjesti noin kerran kuussa lapsille hiihtokisoja Järvenpään Tanhuniittyä ympäröivässä maastossa. Kesäisin oli aina sitten Tanhuniittypäivillä palkintojen jaot ja useampana vuonna itsekin pääsin palkintopallille pokkaamaan mitaleita ja pokaaleita. Ala-asteen jälkeen hiihto jäi totaalisesti ja rajoittui vain lähinnä lapin reissuilla tehtäviin hiihtolenkkeihin isän pakottamana eikä ihme ettei innostus lajiin tässä kohtaa syttynyt enää uudestaan. 

Helsinkiin muuton jälkeen keskuspuiston ympäristö oli jo tehnyt vaikutuksen lenkkipolkuineen ja latujen mahtavan kunnon nähtyäni kaivoin 10 vuotta vanhat sukseni varastosta ja lähdin Auroran sairaalalta kohti Paloheinää. Suksia ei tietenkään oltu huollettu enkä mitään voiteita edes ehtinyt tuolloin ajatella, kun kiire ladulle oli niin kova. Lopputulos oli umpijumiutuneet hartiat ja ojentajat suksien lipsuessa enemmän taakse kuin eteen, mutta innostus lajiin ei tukahtunut. Itsetunto sai ehkä pienen kolauksen kun 80-vuotiaat mammat ja papat pyyhälsivät helponnäköisesti ohitseni. Edessä oli uuteen maailmaan hyppääminen; youtube-videot esiin ja voitelua opettelemaan. Seuraava hiihtoreissu menikin jo paljon paremmin ja Joona lähti vielä messiin. Sen jälkeen hiihto onkin ollut meillä yhteinen harrastus.

Tänä vuonna Helsingin talvessa ei oltu pahemmin päästy kunnon murtsikan makuun, joten aloimme suunnitella pienimuotoista pääsiäisretkeä pohjoiseen. Etelän hiihtokelit olivat rajoittuneet lähinnä tammi-maaliskuulle ja omalla kohdallani aktiivista hiihtokautta kesti vain vajaa 4 vkoa, eli suurin piirtein saman ajan kun meillä oli anopin auto lainassa. 

Vaikka rakastan hiihtämistä, tuntui hullulta arki-iltana "tuhlata" yli tunti suuntaansa pelkästään matkoihin, jotta pääsisi sivakoimaan max 5km:n reittiä ympyrää. Talven aikana tuli testattua lähinnä Keimolan, Hakunilan ja Leppävaaran latuja. Kaikki olivat hyviä ja loistavassa kunnossa, mutta liian kaukana Kalliosta. Keskuspuiston lumet eivät valitettavasti tänä talvena riittäneet latujen aukaisuun. 

Leppävaara

Helmikuussa kävimme Repoveden kansallispuistossa sivakoimassa metsäladulla noin 25km mittaisen päiväretken. Metsälatua pitkin hiihtäminen oli itsellenikin täysin uutta, mutta ensi talvena täytyy kyllä Repoveden reissu toteuttaa uudestaan. Metsässä hiihtämisessä on kyllä jotain taikaa ja hiljaisuus, joka ympärillämme vallitsi, oli melkein pelottavaa tällasille city-iivoille.

Olhavanvuori Repovedellä

Reitti kiersi kaikkien mukavien nähtävyyksien kautta ja matkalla oli useita tulentekopaikkoja eväiden syöntiä varten sekä ainakin yksi talvikäytössä oleva kaivo. Kuljimme osittain samoilla reiteillä kuin syksyllä tekemällämme patikkaretkellä.

Kun etelän ladut alkoivat pettää maaliskuussa, saimme idean suunnata viikonlopuksi Lahteen Salpausselän kisojen jälkiliukkaille laduille ystäväpariskunnan kanssa. Kaksi päivää hurjasteltiin Salpurin laskuja ja fiilisteltiin stadionilla kilpahiihtäjien kokemaa huumaa. Ladut olivat vielä huippu kunnossa! Olisi kiva joskus päästä johonkin kuntoilijoiden hiihtokisoihin testailemaan fiiliksiä ja omaa hiihtokuntoa. 

Salpausselkä

LUOSTOLLA PÄÄSIÄISENÄ

Pääsiäiseksi ei oltu suunniteltu minkäänlaista meininkiä, joten mieleen alkoi tulvia muistoja toissa vuoden pääsiäisestä, jolloin hiihtelimme rollossa ja pyhällä Joonan ja iskän kanssa ihanissa keväisissä maisemissa. Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että Luostolta irtoaisi pääsiäiseksi erittäin kohtuuhintaisia majoituksia ja tiesin hiihtolatujenkin olevan upeissa maisemissa noilla seuduilla. Muutaman kyselyn jälkeen saimme ystäväpariskunnan innostumaan mukaan ja loman suunnittelu pystyi taas alkamaan.

Majoitukseksi valikoitui Hotelli Luostotunturin kelomajat ja täytyy sanoa, ettemme olisi voinut majoitusta paremmin valita. Mökkeihin kuului edullisen hinnan lisäksi oma sauna sekä hotellin buffet aamiainen. Kaikissa mökeissä oli lisäksi iso takka, keittiö sekä kahden parisängyn kokoinen makuulavitsa, jossa nukuimme kaikki neljä. Lisäksi oli vielä kaksi yläsänkyä, joten mökkiin olisi mahtunut vielä 2 vierasta lisääkin.

Mökkiin kuului myös lakanat ja pyyhkeet

Hotellin aamupala

Ensimmäisenä päivänä päätimme lähteä kokeilemaan porukan hiihtokuntoa, sillä Liisalla ja Villellä oli vierähtänyt melko monta vuotta edellisestä hiihtokerrasta. Hiihdimme mökeiltä Lampivaaraan takaisin ja reitti oli oikeastaan menomatka pelkkää ylämäkeä ja paluumatka pelkkää alamäkeä. Matkaa kertyi noin 10km. Uutta lunta satoi koko ajan, joten sukset alkoivat jossain vaiheessa muistuttamaan lähinnä lumikenkiä uuden lumen tarttuessa tiukasti pohjiin.  

Toisena päivänä vierailimme Savukosken kuivalihamarkkinoilla, jossa oli meneillään myös porojen kiihdytysajot sekä suopungin heiton SM-kilpailut. Toiminta oli vähintäänkin eksoottista meille helsinkiläisille, mutta vaikea kuvitella miltä se olisi näyttänyt esimerkiksi aasialaisen turistin silmin. Muutamat hyvät naurut saatiin kyllä touhua seuratessa ja porojen kiihdytysajoissa oli ihan pro-fiilis meiningissä. Ruoka markkinoilla oli melkosen kallista ja postikorttien lisäksi taisimme ostaa vain paketillisen poronlihamakkaraa. Markkinoilla oli meneillään myös armotonta vaalikampanjointi ja monia näytti kiinnostavan hyvinkin paljon ehdokkaiden haastatteleminen. Keskusta on näillä seuduilla aivan ylivoimainen ykkönen.

Kun palasimme mökille, lähdimme vielä porukalla mäkeen. Olihan laskuvehkeet kuitenkin roudattu Etelä-Suomesta saakka junalla, joten yksi laskupäivä piti ainakin reissusta löytyä.

Kolmas päivä oli niin sanotusti pääpäivä. Olimme päättäneet melko kylmiltään lähteä painelemaan Luostolta suoraan kohti Pyhää. Hotellin aamupalalla mätettiin kunnolla mahat täyteen ja sitten alkoikin jo olla kiire ladulle. 


Reittimme kulki Luoston hotellin kelomökeiltä ensin Lampivaaraan, sieltä laskimme alas Pyhälammelle ja sen jälkeen taas punaista latua Porontahtoman kautta Kapustalle, jossa pidimme ensimmäisen kunnon tauon. Kapustalta alkoi ihanan pitkä lasku kohti Huttujärveä. Niin ihana lasku, että vauhdin hurmassa Ville veti sellaiset pannut, että sauva räsähti komeasti kokonaan poikki. Loputtomalta tuntuvan naurun remakan jälkeen  tajusimme, että matkaa oli jäljellä vielä todella monta kilometria, eikä homma olisi enää kovin kivaa yhdellä sauvalla. Reissun ehkä utopisin tapahtuma sattui, kun lähdimme etsimään tykötarpeita sauvan korvaamiseen. Ladun vieressä oli nimittäin Huttujärven autiotupa, josta juoksi vastaan tutunnäköinen koira. Koira osottautui Järvenpään ystävien Vapun ja Matin koiraksi ja itse Vappukin löytyi lopulta mökistä. Keskeltä siis Pyhä-Luoston kansallispuistoa, ilman että meillä oli mitään tietoja koko naisen liikkeistä pääsiäislomalla. Mikä sattuma, että tytöiltä löytyi myös jesaria, jonka avulla saimme vanhan luudan varren köytettyä sauvan tueksi ja matka pystyi jatkumaan. Pikkusen oltiin kaikki ihmeissään, miteen tuhoontuomittu tapahtuma johdattikin meidät vain outoon yhteensattumaan...

Huttujärveltä jatkoimme lähestulkoon pelkkää laskua kohti Kiimaselkää, jossa söimme vielä viimeiset eväät. Kiimaselältä suuntasimmekin sitten kohti Pyhätunturia ja kyllähän se tuntui ihan hyvältä kun illan hämärtyessä saavuimme vihdoin valaistuille laduille. Muutama törkeen kova lasku sattui vielä loppumatkaan, mutta onneksi niistä selvittiin hengissä. :)

Viimeisillä voimilla raahauduimme Pyhällä olevaan ravintolaan ja vedimme pizzat ja pihvit naamariin. Paluumatka taittuikin sitten taxilla takaisin mökille... Illalla ei hirveesti tarvinnut kysellä, ketä kiinnostaa lähteä katsomaan hotellille Simo Silmua.



Alla hiukan kuvia reitin varrelta:

Maisemia

Iloiset suksimuijat

Porontahtoman taukopaikka

Kulinaristien retkieväät

Kapustan taukotuvalla

Huttujärvi-Kiimaselkä maisemia

Kiimaselän taukopaikalla

Taustalla siintää Pyhätunturi

Ilta alkaa jo hämärtää

Toivottavasti eteläänkin saadaan seuraavaksi kunnon luminen talvi! Kevät ja kesä ovat ainakin olleet niin kylmiä, että ehkä talvi voisi tänä vuonna tulla vähän aikaisemminkin. Pliis! ;) Ja joo tiedetään, täähän oli varsin ajankohtainen postaus. Seuraavaksi NEW YORK! 


Saara