Summer memories 2014: Meksikolaiset häät

Viime kesänä meille tarjoitui ainutlaatuinen tilaisuus päästä kokemaan jotain uutta ja jännittävää. Lapsuuden ystäväni Emma oli jo pitkään seurustellut vaihto-opiskeluvuotenaan löytämänsä Joshuan kanssa ja pariskunta oli jo muutaman vuoden asustellut Suomessakin. Vuonna 2013 Emma ja Joshua pakkasivat kuitenkin Järvenpäässä muuttokuorman ja lähtivät viettämään toisenlaista elämää maailman toiselle puolelle Meksikoon.

Kuten jo aikaisemmassa Los Angelesin matkakertomuksessa mainitsin, alkoivat palaset loksahtelemaan matkasuunnittelmien osalta sen verran hyvin paikalleen, että Emman ja Joshuan häät sopivat suunnitelmaan kuin nakutettu.

Emman sukulaisten lisäksi Suomesta oli saapunut myös kaksi muuta seurapiirineitoa, Essi ja Jenna, aveceineen. Oli jotenkin utopistista olla näin hyvällä jengillä toisella puolella maapalloa viettämässä lomaa. Emma ja Joshua olivat tehneet aivan mahtavat suunnitelmat esitelläkseen Emman uutta kotimaata meille suomituristeille, joten meille annettiin vaihtoehdoksi vain nauttia kaikesta siitä, mitä Meksiko meille tarjosi. Jokainen päivä oli tarkkaan suunniteltu, aikataulut sovitettu ja kyydit järjestetty. Ruokailut ja matkat sujuivat joka päivä vaivattomasti. Mukana turistioppaina meillä oli oma auton kuljettaja sekä Joshuan sukulaisia. Päivät ennen häitä kuluivat Mexico Cityn historiaan ja lähiseutujen nähtävyyksiin tutustuen.

TORSTAI

Joona saapui torstaiaamuna Helsingistä lennolla Mexico Cityyn ja minä melkein samalla kellon lyömällä Los Angelesista. Tapasimme matkalaukkuhihnalla ja otettiin yhdessä taxi Emman luokse. Aika nappiin meni ajoitukset. Oma lähtöni Losista oli melkoista sekoilua kun yritin ensin ID-lipuilla kahteen iltakoneeseen, jonka jälkeen menimme Kaisan kanssa nukkumaan huoltsikan pihaan puoleksi tunniksi kun odotin paikkaa viimeiseen Aero Mexicon yökoneeseen. Jouduin ostamaan vielä yhden normaalihintaisen lipun sen lisäksi, että olin jo ostanut yhden tavallisen lipun, väärälle päivälle tosin, eikä lippua tietenkään halpalentoyhtiöiden tapaan voinut enää palauttaa.

Zocalo (Plaza de la Constitucion) Mexico Cityn keskustassa 

Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli Mexico Cityn historiallisen keskustan nähtävyyksiin tutustuminen. Lounastimme Zocalon laidalla olevassa näköalaravintolassa ja kävimme Metropolitan Cathedralin sisällä ihmettelemässä vinoa katedraalia. Mexico Cityn maa vajoaa jopa 45cm vuosittain ja tämä aiheuttaa erilaisia vaurioita myös rakennuksiin. Lisäksi samalla alueella kävimme katsomassa muinaisia raunioita, jotka oli kaivettu esiin aivan Zocalon kulmilla. Porukkamme koostui lapsista ja aikuisista ja Meksikon kuumuus alkoi suomalaisturisteille olla välillä hiukan liikaa ja itselläni painoi vielä melko pahasti edellisen yön lentokin. Ruoka oli onneksi hyvää ja Emma ja Joshua hoitivat turistioppaan duuninsa todella ammattitaitoisesti niin ylimääräisiltä raivareilta vältyttiin!

PERJANTAI

Perjantaina suuntasimme Mexico Cityn ulkopuolelle kylään, josta lähdimme kiipeämään asteekkien rakentamalle Tepoztecon pyramidille. Matkalle oli varmaan 5000 rappusta ja ilmakin oli melkoisen ohut. Ylös kiikkumiseen taisi mennä ainakin tunnin verran aikaa, vaikka porukassa ei huonokuntoista porukkaa juurikaan ollut. Kostea ilma ja osaa porukkaa vaivaava vatsatauti toivat mielenkiintoisen lisän haikkaukseen. Näkymät olivat kuitenkin aivan mahtavat ja paikan päällä pyramidilla pääsimme myös tutustumaan erikoiseen eläimeen nimeltä Coati.

Pyramidi sijaitsi kylän takana kohoavilla vuorilla

Ennen haikkausta tankattiin quesadilloja paikallisella torilla. Makuelämys! 

Reitti oli paikoitellen melko kivikkoista ja vaikeakulkuista

Viimeisiä viedään. Huomaa sulhasen käsi kipsissä! 

Jäketytöt huipulla, morsian oikealla. Maisemat olivat jokaisen porrasnousun arvoiset!

Coatit söivät kaiken mitä vierailijoilta vain liikeni

Paluumatkalla jumituimme auton kanssa paimentolaisruuhkaan. 

Haikkauksen jälkeen suuntasimme koko porukalla Emman ja Joshuan vuokraamalle villalle, jossa yövyimme viimeisen yön ennen häitä. Pienimuotoiset kekkerit saatiin uima-altaalla järkättyä illalla ja sulhasen isäkin villiintyi lauluesityksiin. Joshuan perhe oli myös vääntänyt meille upean meksikolaisen grilli-illallisen valmiiksi villalle ja mikäs sen parempaa kuin mättää rankan kiipeämisen jälkeen meksikolaisia herkkuja ja sen jälkeen pulahtaa altaaseen bissen kera! Kyllä meitä lellittiin! Meksikolaiset sukulaiset ottivat meidän erittäin tervetulleesti vastaan ja vaikka välillä olikin hiukan kielimuuria puolin jos toisin, oli tunnelma koko päivän ja illan hyvin tiivis ja lämminhenkinen. 

Herkkupöydän antimia

Meksikolaista protskuu

Tyytyväisiä lomalaisia

LAUANTAI - PÄÄPÄIVÄ

Pääpäivä valkeni pikkuisissa "dagen efter" -tunnelmissa Villalla, kun illan bileet olivat venähtäneet melko pitkälle pikkutunneille. Morsian oli jo aamusta karannut omille teilleen ja me suomalaiset hengailimme poolilla miettien päivän asustuksia ja kampauksia.

Meksikon kostea ilma ei ollut kovinkaan otollinen omalle luonnonkiharalle tukalleni, joten päätin mennä paikalliselle kampaajalle. Kylässä, jolla villamme sijaitsi, oli tasan yksi kampaaja, johon lompsin totaalista kielimuurta kaihtamatta sisään aamukymmeneltä. Toiveena oli rento, laineileva nutturakampaus ja mulla oli kuva siitä mukana kännykässä. Kampaajan tuolissa istuminen huvitti ja kauhistutti samaan aikaan, kun tajusin ettei koko kampaamossa ollut esimerkiksi hiustensuoristajaa eikä kampaaja luultavasti ollut ikinä nähnyt pohjoismaalaisia hentoja ja ohuita siimoja, joita ei olisi tarvinnut käsitellä teollisuuskemikaaleilta muistuttavilla "hiustuotteilla" kuten paikallisten paksua kuontaloa. 

Kampaamolla istumista helpotti tosin pikkuisen se, etten missään vaiheessa nähnyt mitä takalistossani häärättiin. Toiveet "suht ok" kampauksesta karisivat kuitenkin samantien kun Joona tuli hakemaan minua kampaajalta ja totesi, että näytän siltä kuin olisi lyöty paistinpannulla päähän. Kampaus revittiin jo kotimatkalla päästä ja tukka pestiin sen jälkeen kolmeen kertaan. Meksikolaisen hiustaiteilijan värkit olivat sen verran vahvat, että töitä sai tehdä oikein urakalla niiden pois pesemiseksi. Hääjuhlien kampaus syntyikin sitten perus töistä tutulla tilkkarimallilla, eli perusranskanletti ja loppuletti nutturaksi takaraivoon. Aikaa meni ehkä 2 min ja kehujakin tuli! 

Iltapäivällä suuntasimme porukalla ihanalle hääpaikalle, josta oli varattu myös majoitus koko porukalle. Hääpaikan puitteet oli rakennettu vanhojen linnaraunioiden ympärille ja paikka oli kuin suoraan sadusta. Myös uima-allasalue oli rakennettu raunioiden keskelle. 

Suomalaisia häävieraita

Häät alkoivat perinteisellä hääseremonialla papin johdolla, joka alkuun ainakin noudatti meillekin tuttua hääseremoniatyyliä. Pappi ei suinkaan kuitenkaan ollut samanlainen edessä vakavana paperista saarnaava ukkeli vaan hyvin eläväinen ja tunteikkaasti pianon säestyksellä esiintyvä naispappi. Juttua riitti ja vaikka kieli olikin vieras, pystyi välillä hiukan ymmärtää mistä oli kysymys. Tasainen puhe yltyi välillä lauluksi ja jopa suoraksi huudoksi ja pianolla säestävä ja tulkin virkaa hoitava miesparka sai tehdä täyden työn pysyäkseen naisen seremoniassa mukana. Sen verran ymmärrän itsekin espanjaa, että pianomies saattoi hiukan mennä muutamilla kerroilla ohi aiheen...heh heh. Hääseremonia kesti kaiken kaikkiaan ehkä 1-1,5 tuntia ja oli hyvin mielenkiintoinen kokemus.

Kaunis morsian isänsä saattamana kohti alttaria

Seremoniaa seurattiin tarkasti

VIhkiseremonia oli melko pitkä ja "erikoinen". Oikealla pianomies/tulkki.

LET'S GO!

Vihkimisen jälkeen siirryimme pihalle alkumaljoille. Tarjolla oli myös pientä suolaista. Oli mukava seurata meksikolaisten sukulaisten toimintaa ja katsella häävieraiden pukuja. Meksikolaiset osaavat kyllä pukeutua näyttävästi. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että miehillä puvun väri oli vain harvoin musta. Enemmänkin näkyi erilaisia vaalean, beigeän ja ruskean sävyjä. Suomalaiset pojat saivat kokea kantapään kautta minkälainen fiilis tulee +30 asteessa mustassa puvussa. Hetki oli myös sopiva erilaisten valokuvapotrettien ottamiseen ja niitähän riitti!

Alkumaljat hääpaikan takapihalla

Häähumua

Jenna & Jyri

Emman meksikolaisia sukulaisia

Järvenpään ystävät

Seurapiirineidot

Just married

Ruoat olivat mahtavia 

Itse hääjuhla oli aivan ihanien ruokien lisäksi täynnä erilaista mielenkiintoista ohjelmaa. Viralliset valssit ja muut numerot olivat melko nopeasti ohi, jonka jälkeen päästiin yleisen hauskanpidon makuun. Meksikolaisia on rytmi todella hyvin veressä ja tanssin hurmaa oli ilo seurata tanssilattian vierestä. 

Joshuan ystävän hakiessa minua tanssimaan, ajattelin että kyllähän tässä muutaman drinkin jälkeen menossa pysyy mukana mutta todellisuudessa näin ei todellakaan tapahtunut. Pojan lanne ja askeleet olivat niin nopealiikkeisiä, että hädin tuskin pysyin edes muutaman askeleen päässä oikeasta rytmistä. Pyörähdyksissä tuntui, että jalat lähtevät alta ja tasapainoa kerätessä meni taas muutama askelsarja sujuvasti ohi. Näytin varmastikin meksikolaisten mielestä joko umpi humalaiselta tai täysin tanssitaidottomalta kankinaiselta. Suomalainen morsian sen sijaan näytti hyvinkin pysyvän menossa mukana ilman minkäänlaisia ongelmia. Loppuillasta tytöille oli saatavilla hotelliläpsyjen tyyppisiä tossuja, jotka Emma ja Joshua olivat vartavasti teettäneet häitä varten. Meksikolaisilla naisilla tosiaan korkojen korkeus oli noin 20cm, joten läpsyille oli monen tunnin tanssimisen jälkeen käyttöä.

Illan aikana oli tarjolla meksikolaisille suomalaisia shotteja ja sen lisäksi "open" barista tankkaus kävi helposti kaikkiin tarpeisiin. Meksikolaisten suosikki näytti vahvasti olevan tequila ja visky cola. Jos sanotaan, että suomalaiset ovat kovia ryyppäämään niin meksikolaiset häävieraat ovat sitten todella kovia ryyppäämään. Meno yltyi välillä niin villiksi, että vanhemmilla häävierailla alkoi näkymään melko järkyttyneitä ilmeitä kasvoilla. Perinteisessä sukkanauhan heitossa sulhanen jäi niin ison ihmiskasan alle että siitä antoi palautetta myös itse rva Mendoza eli sulhasen äiti.

Nestehukka ja vatsatauti kaatoivat tasaiseen tahtiin suomalaisia juhlijoita yöpuulle ja olimmekin hiukan pettymykseksi melko vaisuja juhlijoita. Oli kuitenkin ihana olla mukana juhlissa, joista ei vauhtia ja meininkiä puuttunut. Sekä hääpari että -vieraat olivat juhlien loppuvaiheilla onnellisia ja väsyneitä. Illan päätyttyä väsyneimpiä vieraita kärrättiin aurinkotuoleilla parkkipaikalle takseja varten. :D

Häävalssi 

Tanssilattian menoa

Illan päätteeksi vedettiin hotellihuoneessa naamaan hiukan gatoradea ja vettä, jotta seuraavan päivän dagen efter olisi minimitasolla. Huoneisiimme kuului aamulla erittäin kattava aamupala, jonka nautimme ihanalla terassilla. Aamupalan jälkeen suuntasimme porukalla makoilemaan allasosastolle ja tilailimme allaspojalta hiukan tasoittavia. Meksikolaisten vieraiden saapuessa altaalle meillä olikin oiva tilaisuus kysellä matkavinkkejä seuraavana päivänä alkavaa roadtripiämme varten. Erityisesti Belize sai kehuja meksikolaisilta. Kaiken kaikkiaan Joshuan ja Emman ystävät olivat rentoja ja mukavia ja puhuivat hyvää englantia. Oli kiva hengailla heidän kanssaan.

Juhlien jälkeen iisiä

Iltapäivällä lähdimme takaisin kohti Mexico Cityä väsyneinä ja onnellisina. Emmalla ja Joshualla oli vielä muutama päivä edessä turistioppaan hommia ennen kuin he pääsisivät nauttimaan vain toisistaan. Joonan kanssa suunnittelimme jo seuraavan reissun aikatauluja ja yöpaikkoja sillä matka alkaisi heti seuraavana päivänä...

MAANANTAI - LÄHTÖPÄIVÄ

Maanantaina starttasimme hyvissä ajoin aamusta taas porukalla matkaan. Viimeisen yhteisen päivämme ohjelmassa oli Mexico Cityn lähettyvillä 40 km:n päässä sijaitsevat Teotihuacan pyramidit. Isoimmat pyramidit ovat nimeltään Auringon ja Kuun pyramidit ja ne todellakin ovat valtavan kokoisia. Keskellä pyramidialuetta kulkee kuolleiden katu, jota pitkin uhrattujen veri valui kaupungin läpi.

Paikka oli yksi hienoimmista arkeologisista kohteista missä olen ikinä käynyt. Rakennelmat ja tarinat niiden takana olivat hyvin vaikuttavia ja paljon jäi avoimia kysymyksiä mieleen pyörimään näiden pyramidien osalta. Historian tutkijat eivät ole vieläkään tänä päivänä pystyneet selvittämään kuka nämä pyramidit tarkalleen ottaen rakensi ja miksi ne hylättiin noin 500-luvulla.

Suomiporukka

Päivä oli myös lähenevän lähdön lisäksi erityinen, sillä ennen Suomeen lähtöä olin juuri suorittanut viimeisen yliopistotenttini sekä hoitanut 5 vuotta roikkuneen  kirjanpidon harjoitustyön, jota viimeistelin vielä viikkoa aikasemmin Losissakin. 16.6.2014 oli nimittäin se päivä, kun kaikki arvosanat tulivat olla opintorekisterissä, jotta valmistuminen onnistuisi vielä ennen syksyä. En ollut vielä saanut edes ilmoitusta oliko tenttini tai harjoitustyöni menneet läpi. Lähetin Kaisalle tekstiviestillä tunnukseni WebOodiin, josta hän sai hetken päästä kaivettua tiedon ulos, että kaikki suoritukset ovat kirjaantuneet ajoissa järjestelmään. Tämä tarkoitti siis sitä, että meikäläisestä tuli kuin tulikin Kauppatieteiden maisteri vielä ennen kuudennen opintovuoden aloittamista. Alla oleva kuva on otettu heti asian ratkeamisen jälkeen. Tieto valmistumisesta nosti loman panoksia melkoisesti, sillä olihan kyseessä jollain tasolla yksi elämäni suurimmista saavutuksista.

Miss KTM 

Pyramidien päältä avautui hienot maisemat

Kuolleiden kadulla

Lämpötila pyramidialueella läheni varmaan neljääkymmentä ja kaikilta alkoi pikkuhiljaa puhti loppua. Olimme sopineet, että lähdemme Joonan kanssa pyramideilta suoraan bussilla Mexico Cityn bussiterminaalin, jossa meillä oli varattu yöbussi kohti Etelä-Meksikoa. Päivä kului kuitenkin yllättävän nopeasti, sillä pian oli aika hyvästeille. Suomijengi saattoi meidät parkkipaikalle ja Emma ja Joshua tulivat vielä ihan bussin ovelle asti varmistamaan, että pääsemme varmasti oikeaan määränpäähän tällä bussilla. 

Muun suomijengin jättö pyramideille ei tuntunut pahalta, mutta Emman ja Joshuan hyvästeleminen sai mielen haikeaksi. Neljä tapahtuman täyteistä päivää olivat olleet täynnä uusia mahtavia kokemuksia ja olihan meidän pikku Emmasta tullut tuona aikana Meksikonkin mittapuulla virallisesti rouva Mähönen-Mendoza. Emmalla näytti kuitenkin elämä olevan hyvinkin raiteillaan uusilla kotikonnuillaan ja meksikolainen arki tuntui sujuvan loistavasti tuoreelta avioparilta. 

Tarpeeksi emme pystyneet kiittää Joshuaa ja Emmaa suuresta vaivannäöstä ja panostuksesta, jotka tekivät reissustamme ikimuistoisen. Tällaista vieraanvaraisuutta harvoin saa kokea. Kaiken kaikkiaan Mexico Citystä ja sen lähialueista jäi meille erittäin positiivinen kuva, kuin myös meksikolaisista ihmisistä. Toivottavasti pääsemme myös uudestaan matkustamaan samoille kulmille.

Saavuttuamme pyramideilta Mexico Cityn bussiterminaaliin ostimme liput yöbussiin, etsimme sopivan ruokapaikan ja aloimme suunnitella tulevaa reittiämme kohti Etelä-Meksikoa, Guatemalaa ja Belizeä. 

Edessä oli vielä monta viikkoa täynnä seikkailuja...

Niistä lisää myöhemmin!

Saara