Los Angeles with my sister !!!

5.6.2014 oli maaginen päivä.
Alkoi elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma!!!

Suunnitelmia oli tuhansia, mutta siskoni muutto Losiin ja kutsu ystävän häihin Meksikoon alkoivat pikku hiljaa määrittelemään lomasuunnitelmia. Liputkin tulivat yllättävän edulliseksi Norwegianin kautta, joten varasin ne yhtenä väsyneenä maanantaina vaikka lomapäiviäni ei ollut vielä edes hyväksytty. Suunta taisi irrota noin 300 eurolla.

Viimeinen ilta töissä meni sekoillessa ja hommien loppuun hoitamisessa. Luulin, ettei minulle olisi kertynyt rästihommia, mutta olin totaalisen väärässä. Kotiin pääsin joskus 8 maissa, jolloin aloitin pakkaamisen. Lähtö kentälle olisi kuitenkin vasta 4 aamuyöstä, joten aikaahan oli taas vaikka millä mitalla. Oman haastensa pakkaamisen toi se, että viikon Los Angelesin reissun lisäksi edessä olisi myös 4 viikkoa Väli-Amerikassa, jotka tulisivat pitämään sisällään häät, viidakkoretkeilyä, vuorilla vaellusta ja beach-elämää. Rinkassa taisi olla tilaa 55 litraa. Kukaan ei säästynyt pakkausahdistukselta kun tajusin olevani niin myöhässä kuin olin. Kai siinä oli muutama kyynelkin lähellä…

Joona jäi rannalle ruikuttamaan (ikkunassa).

Aamulla onnellisena kentällä olin rättiväsynyt ja Köpiksen 7 tunnin vaihto tuntui järjettömän pitkältä. Vaeltelin huimauksessa ja tärinässä ympäri kenttää, kun yritin pysyä hereillä 3 tunnin yöunien jälkeen. Tavoitteena oli saada aikaan nuijanukutusefekti 16 tunnin lennolle Atlantin yli. 

Köpiksen kentällä oli hyvät sohvat nukkumista varten.

Lento sujui ongelmitta. Lentopelkoisena en juurikaan hätkähtänyt sitä, että minut poimittiin erityiseen räjähdetestiin. 3 päivää sitten juostu Tukholman marathon pakotti edelleen sen verran pohkeissa ja reisissä, että jalkojen nostelu halutellu tasolle aiheutti virnistyksiä. Norwegianin paljon mainostama "hightech" teknologiaa sisältämä kone oli "jostain syystä" vaihdettu portugalilaisen lentoyhtiön noin 30 vuotta vanhaan kalustoon. Tuloksena tästä, viihdetarjonta oli olematonta ja koneen sisusta kuin suoraan kasarielokuvasta. Nousussa osuessamme turbulenssiin rysähti yläpuoleltani kattopaneeli heilumaan, eikä henkilöstöllä ollut securitycheckit kovinkaan hallussa. Mm. nousussa ja laskussa exitpaikoilla oli lattiat täynnä laukkuja ym. tavaraa, eikä kukaan tarkistellut esimerkiksi turvavöiden käyttöä. Wc:ssä vieraillessani pieni tärinä aiheutti sen, että kaikki toiletin pienet kaapit ja väliköt rävähtivät apposen auki. Ei hirveästi siinä vaiheessa naurattanut, kun lentoa oli edessä vielä n.10 tuntia. Onneksi sain unen päästä kiinni ja kone pysyi ilmassa. Kentällä odotti ihana hymyilevä (ja ruskettunut) pikkusisko. 

Kone laskeutui Losiin 5 illalla. Ensimmäisenä iltana käytiin Haisulin kanssa sushilla ja kierreltiin hänen kotikulmillaan Hermosa Beachilla. Silmiin pistivät ensimmäisten tuntien aikana lähinnä isot tiet ja isot autot sekä liikenteen paljous. Kaupunki oli selkeästikin suunniteltu niin, ettei autosta tarvitse nousta ikinä. Erityyppisiä drive-inejä löytyi joka lähtöön.

Manhattan Beach Pier on noin 3 km pohjoiseen Hermosa Beachiltä. Jokin aika sitten rannalla tapahtui IS:ssäkin noteerattu haihyökkäys, jossa uimaria haukkaistiin kyljestä (ei kuollut). Pysähdyimme siellä katselemaan auringon laskua ja rantaa pitkin kulkevaa bulevardia. Näin heti itseni bulevardilla aamulenkillä tai lonkkarilla potkuttelemassa. Kylmän Suomen alkukesän jälkeen vilpoinen merituulikin tuntui lämpimältä. 

Olin vähän aikaerosta sekaisin ja kyselin idioottimaisia asioita "Amerikan arjesta". Kaisan mielestä oli aika lähteä nukkumaan. Aamulla Kaisa lähti töihin, koska minun oli tarkoitus nukkua aikaero pois aamupäivän aikana. Päässä pyöri sekopäisiä ajatuksia. En uskonut vielä olevani lomalla ja että kaikki työkiireet olivat takana päin. Lisäksi olin jättänyt tutkintotodistuslomakkeet postiin juuri ennen lähtöäni, jonka vuoksi viimeiset kolme viikkoa olivat melkoista punnerrusta kun puskin työpäivien ohella gradun ja muutaman kurssityön kasaan sekä yhden ikivanhan tentin. Onneksi löysin keittiöstä hedelmiä ja taiteilin itselleni ystävän, Mr. Californian.

Seuraavaksi on satunnaisessa järjestyksessä koottu tapahtumia ja kuvia Losin reissun varrelta. Enjoy!

Cliffit Observatory on turistien "must see" mestoja ja menimme itsekin paikan katsastamaan. Aasialaisten salamavalojen räiskintä lähestulkoon sokaisi ja tungosta riitti hyvin kaikissa porrasosuuksissa, mutta olihan näkymät aivan mahtavat. Takana siintää siis Los Angeles yövalaistuksessaan. Parkkipaikan saaminen oli melkoinen sirkus kun ihmiset kyttäilivät lähteviä ajoneuvoja ja parkkeerasivat mitä kekseliäämpiin paikkoihin vain "ollakseen varalla" mahdollisimmaan moneen paikkaan yhtä aikaa. Suomalaisella minä ensin -mentaliteetilla paikan hankkiminen oli yllättävän hankalaa. :D

Citadel Outletissa meno lähti vähän käsistä. Kaikkien lempimerkkien kaupat löytyivät saman neliökilometrin alueelta. Hinnat olivat järjestäen n. 60-70% halvemmat kuin Suomessa. Volcomin, Billabongin, Vansin, Quicksilverin, Niken ym. liikkeiden vakiotarjouksiin kuului esim. 3 t-paitaa 29 dollaria, Vansin popot 30dollaria, lippikset 7 dollaria. Ostin myös itselleni valmistujaislahjaksi Michael Korsin laukun sesonkihintaan 159 dollaria (valmistumisesta ei ollut tässä vaiheessa vielä täyttä varmuutta). Joonalle tuli ostettua enemmän kuteita kuin itselleni, mutta ehkä se vähensi hiukan törsäämisestä koitunuttua huonoa omatuntoa.

PYÖRÄRETKI HERMOSA - VENICE BEACH - HERMOSA

Pyöräretki Hermosa Beachiltä Venice Beachille ja takaisin. Matkaa kertyi yhteensä noin 40km ja noilla pyörillä se alkoi pikku hiljaa pakaroissakin loppumatkasta tuntua. Oli mukava nähdä erilaisia beachejä eri tyyppisine hengailijoineen. Joillakin rannoilla meno oli jo alkuillasta kehkeytynyt aika rajusti, onneksi meillä oli pyörien palautukselle deadline niin ei ajauduttu harhateille. Kaisa pakotti laittaa 50 suojakertoimen aurinkorasvaa enkä saanut yhtään väriä pintaan. :(

Rantatie kulki aivan meren lähettyvillä koko ajan.

Sataman pieni kylä

Eväät

Unelma toteutui ja Venice Beachillä päästiin rullailemaan

Venice beach oli näkemisen arvoinen paikka. Tosin alue oli hiukan pienempi, kuin mitä puheet ja leffat ovat antaneet ymmärtää. Jengi oli näillä seuduilla myös aika sekalaista ja mukaan mahtui kaiken näköistä porukkaa kodittomista turisteihin. Yleiset WC:t olivat mielenkiintoinen kokemus, kun muuten alue oli niin siistinä pidetty. Kuulemani mukaan kodittomat toimittavat tiloissa erinäisiä tarpeitaan varsin tiheästi sekä yksin että yhdessä. Muutenkin oli outoa nähdä, kuinka siististi leikatulle palmujen ympäröimälle nurmialueelle oli yhtäkkiä joku 30 vuotta partaa kasvattunut jannu raahannut 160 leveän runkopatjan, jota ympäröivät ostoskärryjen ja jätesäkkien muuri. Siinä paistateltiin päivää palmun alla kun parin kymmenen metrin päässä ihmiset nautiskelivat ylikalliita virvokkeita rantabulevardin kuppiloissa. Ei taida jenkeissä "keräily" toimia ihan samalla teholla kuin Helsingissä. Melkeen olisi tehnyt mieli mennä viereen vähän pötköttämään ja rupattelemaan, heput vaikuttivat kuitenkin ihan ok onnellisilta…

Kaisakin pääsi vähän testailemaan

Hymyä riitti

Venice Beachin kuuluisa skatepark

Venice Beach

Manhattan Beach Pier matkalla takaisin lähtöpisteeseen (hai-mesta)

HIKING TO THE HOLLYWOOD HILLS

Haisuli kyseli useaan otteeseen, mitä kaikkea halusin viikon aikana tehdä. Viesti oli melko selkeä: levätä ja liikkua. Olin jo Suomesta käsin katsellut blogeista hiking reittejä Losin lähimaastosta. Kaisa loi minuun hiukan epäluuloisen katseen, kun kerroin löytämistäni reiteistä ja niiden sijanneista. "Mä en sit oo koskaan käyny haikkaa täällä kenenkään kanssa", kuului vastaus. Noh, nyt käytäisiin, ainakin pari kertaa ettei "maratoonarin" kintut aivan kokonaan kangistu. Saimme reittiohjeet Kaisan työkaverilta ja löysimmekin reitin alkupään luonnonpuiston porttien läheisyydestä. 

Kaisan pikkuauto ja reisiGPS veivät meidät aina turvallisesti perille.

Matkalla hilsseille saatiin muutama vikinä aikaiseksi kun reittiä ei alkanut löytyä ja turhautuminen alkoi iskeä. Onneksi kysyimme neuvoa ja pääsimme oikean reitin varrelle. Päivä oli kuuma, polttavan kuuma oikeastaan. Kallion seinämää vasten aurinko oikein paahtoi ja tuntui että lämpötila vaan nousee nousemistaan.

Haikkaus hilsseille oli kuuma ja kuiva

Hollywood hills 

Sisters

Turistina on hyvä olla!

Other side of the hills

Selkätissi

Takana olevassa autossa otettiin kans tässä vaiheessa kuvia.

Hills have eyes

Haikkauksen jälkeen maistu isot purilaiset Hermosa Beachillä ja tietenki herkkujälkkärit frozen jogurtista! Telkkarista tuli paikalliset NHL-seuran matsi (L.A. Kings) ja meno oli kaupungilla kyllä sen mukasta… :D 

mmmmmm. 

Haisulin kolo sijaitsi takapihalla

   MELROSE TRADING POST-kirppari

Olin stalkannu parin tutun (Kean ja Suvin) blogeista, millasia mestoja Losissa kannattaisi katsastaa. Yksi näistä paikoista oli sunnuntaisin järjestettävä kirppis, johon lähdimme yhdessä Kaisan ja muutaman hänen ystävänsä kanssa. Paikka sijaitsi West Hollywoodissa ja ajoa sinne kertyi Kaisan kotoa reilu puoli tuntia. Parkkipaikkaa etsittiin tosin luonnollisesti vielä toinen puolituntia lisää. 

Reissu kyllä todellakin kannatti. Pienen sisäänpääsymaksun (5$) jälkeen markkina-alueella aukesi noin 200 kojun alue, josta löytyi kaikkea mitä vain saattoi kuvitella. Vaatteita, huonekaluja, taideteoksia, ruokaa, koruja yms. Osassa kojuista myytiin ns. "uutta paskaa" mutta monissa kojuissa oli todella mageita käytettyjä vaatteita sekä pieniä esineitä. Myös huonekalut olivat monessa kojussa niin siistejä, että niistä olisi Suomessa voinut maksaa vähän enemmänkin. Kalusteiden shoppaus ei kuitenkaan tullut kysymykseenkään, joten en jaksanut enää niitä pitkään ihastellakaan.

Mukaan meillä kaikilla tarttui ainakin muutamat farkkushortsit (5$/shortsit) ja joku asuste. Kaisa osti myös mageen valkoisen nahkalaukun, jossa oli kultainen eläimen muotoinen solki. Laukku taisi maksaa 7$ ja tultiin siihen tulokseen, että tämä oli todellinen löytö. Torilla oli aivan helvetin kuuma, joten välteltiin turhaa norkoilua. Mestoilla hengaili myös melko "mukavan olosta ja näköstä" jengiä, vähän semmosta kallio tyyppistä porukkaa. Kaisakin mietti, että miksei täällä ollut tultua käytyä aikaisemmin. Harmi, että mestoilta ei ole kovin kattavaa kuvamateriaalia.

Kaikkea mielenkiintoista tavaraa!

Kojuja

Kirpparilla oli myös monia ihania ruokapaikkoja
                     

VISITING MALIBU HOODS

Yhtenä päivänä suuntasimme nokan kohti pohjoista, Malibua. Hollywood hilsseistä innostuneena olin googlannu meille uuden trekking reitin (lyhyemmän), ennen kuin laskeutuisimme viettämään päivää yhdelle Malibun kauneimmista rannoista.

Matkaa taitettiin pitkin Carpoolia, jota saavat käyttää ne autot, joissa on kyydissä sillä hetkellä enemmän kuin 1 ihminen. Aikamoista, että suurin osa autoista joutui tyytymään normaaleihin kaistoihin ja luonnollisesti carpoolilla matka taittui huomattavasti nopeammin. Sakko carpoolin väärinkäytöstä oli myös sen verran iso, ettei sinne kannattanut lähteä kruisimaan omin päin.

Hollywoodin hoodejen kautta ajaessamme ikkunasta näkyi vähän väliä eri tyyppisiä "tuttuja hahmoja". Näistä nähtävyyksistä riitti kuitenkin vain vilkaisu, emmekä koko reissun aikana oikeastaan poikenneet tuolla alueella. 

Tie kohti Malibua lähti Los Angelesin rantaa pitkin pohjoiseen. Sää oli hiukan utuinen, mutta onneksi lämmin. Matka taittui tosi ripeästi ja pysähdyimme matkalla syömään vähän välipalaa eli:

No problem :)

Kaiken kaikkiaan matka Malibuun taisi kestää noin pari tuntia ja ajoimme suoraan Solstice Canyonille, josta haikkausreitti lähti. Valittiin reitti sen perusteella, että sen mainostettiin olevan varjoisa ja reitin varrella oli paikka nimeltä "Tropical Terrace", jossa pystyi vilvoitella vesiputouksessa ja viileästä varjosta. Samoilla mestoilla sijaitsi myös 80-luvulla palanut mansion, josta oli enää vain kiviset perustukset ja uunit/takat jäljellä. Aika aavemainen paikka. Olisi ollut hieno nähdä kuva, miltä paikka näytti ennen tulipaloa. Mestoilla oli meneillään jonkun tyyppiset muotikuvaukset myös. Reitin pituus taisi olla noin 7km ja sisälsi aika paljon nousua. Onneksi kuitenkin puolet matkasta saatiin tarpoa varjossa. Kuvia reitiltä:

Alhaalla näkyy Mansionia. Tällaista vehreyttä ei monessa paikassa ole.

Gatorade turistin apuna helteessä

Takana siintää meri

Häikäsee valkoset kintut 

Haikkauksen jälkeen lähdettiin suuntaamaan kohti beachiä ja matkalla poimittiin salaatit messiin supermarketin salaattinoutopöydästä. Oltiin valittu rannoista meidän kohteeksi El Matador beach, josta oli nähty kuvia aikaisemmin. Beachiä lähestyttäessä kävi selväksi, ettei oltu ainoat paikalla. Pilvinen sää ehkä kuitenkin vähensi jengiä jonkun verran, koska parkkipaikka löyty tällä kertaa suht nopeasti. Parkkipaikalla pyöri aika paljon jengiä isojen kameroiden ja jalustojen kanssa ja joukossa suhaili jotain vähän meitä nuorempia tyttöjä. Seurattiin vähän vierestä kolmen koplaa, johon kuului äiti, tytär (ehkä 15v) sekä valokuvaaja. Pienen lämpän jälkeen mimmi alkoi poseeraamaan kameralle mitä erityyppisemmissä asennoissa välillä hiekalla ja välillä vedessä ja mutsi seurasi silmä kovana vieressä. Kommentteja tuli ja asentoja kokeiltiin useaan otteeseen. Keli oli aika kylmä rannalla, eikä kukaan huvikseen bikineissä keimaillu. Kuvaussessarit kesti noin 30-45 min ja sitten puettiin päälle ja lähdettiin himaan. Arvailujen varaan jäi, mistä oli kysymys mutta tän tyyppinen toiminta näytti olevan rannalla enemmänkin tapa kuin erikoinen tapahtuma. Oli myös promkuvauksia ja pariskuntakuvauksia yms. Joku bändi oli myös kuvaamassa kalliolla soittoa aaltojen lyödessä takana. Jaa'a, me vaan mussutettiin salaattia ja ihmeteltiin meininkiä. 

Tää sama ranta on myös monissa tv-sarjoissa esiintyny erilaisissa kohtauksissa. Muutenkin Malibussa sujahti "tuttuja maisemia" ohi esim O.C:stä. Paikat oli kyllä oikeestaan suoraan ku elokuvista, mutta silti jotenki ehkä leffoissa ja sarjoissa näistä tulee semmonen "coolimpi kuva". Ja kyllähän nyt Malibu ja Malibun beachit on ihan maailman laajuisesti tunnettu käsite, mutta melko pienestä rannikon kaistaleesta on kuitenkin kysymys. 

Koska ei haluttu näyttää ihan urpoilta, vaan ehkä vähän enemmän vielä turisteilta niin pistettiin omat kuvaussessiot päälle. Ja believe it or not, mageimpiin kuvauspaikkoihin beachillä piti oikeesti jonottaa ihan amatöörienkin kesken. 

Ihan hullun magee mesta oli kuitenkin kyseessä ja ois ollu siisti hengata vielä pidempäänkin! Oltiin kuitenkin aateltu paluumatkalla käydä vielä Santa Monicassa ja sinne piti varata myös aikaa. Santa Monica Pierillä päästiinkiin sit ihan tosissaan O.C. tunnelmiin ja näin jo Marissan ja Rayn ajelemassa bmxillä ympäri laitureita. Valitettavasti mestoille sekoili vaan kaiken tyyppisiä turisteja ja sitäkin enemmän erilaisia kauppiaita. Hullua, että koko paikka on oikeesti rakennettu PUUlaitureiden päälle. Paikka oli pikkusen jotenkin satumaisen tyyppinen ja lapsen toi ois tuntunu varmaan vielä enemmän överiltä. :D

Santa Monica Pierin jälkeen mentiin ostoskadulle pyörimään ja käytiin kaikissa kaupoissa, mistä stadissa voi vaan unelmoida. Onneksi shoppailut oli tehty jo Citadel Outlet -kylässä, joten massia ei enää hirveästä tälle reissulle ollut käytettäväksi. Nälkä yllätti taas (ylläri) aika nopeasti ja suunnattiinki kalliiden ravintoloiden sijaan peruspizzeriaan. Hullua, mutta toi oli yks parhaimmista pizzoista mitä oon IKINÄ syönyt! Niin hyvää ja niin pehmeetä juustoa. Mmmm. Kaisa oli myös tyytyväinen.

Samoilla mestoilla nähtiin myös hämmentävä välikohtaus (isä ja poika), joka äityi ihan käsirysyksi asti. Isä vanhus tais kerran aika mojovasti lentää viereisen liikkeen lasi-ikkunaakin päin ja iskuja vaihdettiin puolin jos toisin. Jengiä oli aika paljon liikenteessä ja onneksi muutama mies henkilö puuttui tilanteeseen. Tosiasiassa tappelijat taisivat olla pikkusen enemmän sekasin, joten järkipuhe ei kauheesti auttanut. Olihan se vähä eri tyyppistä "viihdettä" pizzan syönnin lomassa, mutta tuli taas huomattua, että losilla on myös se aika pimeä puoli. Kodittomia ja sekasin olevaa jengiä on tosi paljon ja se näkyy isona kontrastina muuta mageeta elämää vasten. 

Käytiin yhtenä päivänä ajelemassa downtownissa ja satoja kodittomia asui teltta/hökkeli-riveissä jalkakäytävien reunoilla. Vaikka spurguja ja narkkeja on tullut melkosen paljon nähtyä, niin nyt tuli kyllä aika pysäyttävän näköstä jengiä vastaan. Liikennevaloissa ovet pysyivät lukittuna vaikka minkälaista "örkkiä" seisoi käsiojossa ikkunan takana. Yleensä useinkin tulee autettua vähäosaisempia, mutta nyt ikkunan avaaminen tuntui viimiseltä asialta, jonka siinä tilanteessa olisi tehnyt. 

Yhtenä päivänä liikennevaloissa seisoi mies kyltin kanssa: "I lost my job. I've 4 kids. Give me a job, a dollar or just a smile, and you'll make my day." Annettiin dollareita, hymyjä ja toivotettiin hyvää jatkoa. Mies näytti toiveikkaalta ja meillä tuli vähän parempi mieli.

DAY WITHOUT KAISA

Toka vikana päivänä Kaisan oli pakko mennä töihin ja mun piti keksiä omaa tekemistä. Olin kuullut, että yläasteaikaiset frendini Iisa ja Make olivat tulleet Losiin ja sovin treffit heidän kanssaan Long Beachille. Kaisa ei voinut antaa autoaan mulle vakuutussyistä, joten sanoin, että voin käyttää hyvin Losin junatarjontaa. Kyseessä ei ilmeisesti ollut mikään yhtä suosittu matkustustapa kuin esim. pääkaupunkiseudun lähijuna, sillä Kaisa epäröi melko pitkään olisiko se järkevä idea. 

Päätettiin kuitenkin, että hyppään Kaisan duunipaikan viereiseltä juna-asemalta Bluelinelle ja matkaan junalla kohti etelää, Long Beachiä. Kaikesta päätellen sain sellasen kuvan, että blueline on metroreitti, jota losin "parempi jengi" ei valitse matkustukseen. Mutta tällanen toiminta ei Kaisan kertoman mukaan ollut mitenkään erikoista. Esimerkkinä tästä, Kaisan kertoessa asuinpaikkansa Losissa, oli keskustelukaveri vain tokaissut ihmeissään: "oh wow, I didn't know white people live there!". HAHA. Alue, jossa Kaisa asui, oli kuitenkin tosi mukava, viihtyisää ja siisti. Ja ihana Hermosa Beach vain parin kilometrin päässä.

Oli ihan mielenkiintostakin päästä kulkemaan tällä kuuluisalla "bluelinella", joka on niittänyt mainetta varmaan osaksi myös siksi, että se kulkee pahamaineisen Comptonin kaupunginosan läpi. Junaan astuessa olin ainoa vaaleaihoinen koko vaunussa, mikä selkeästi herätti huomiota. Olisi ehkä voinut valita housuiksi vähän pitempilahkeiset shortsit, ettei olisi tarvinnut taas niitä valkosia kinkkuja esitellä. White chicken oli istunut jonkin aikaa katsellen maisemia, kun edessä oleva skeittaripoika kääntyi ja tokaisi, ettei ole aikasemmin nähnyt junassa noin sinisiä silmiä. Vastasin etten ole täältä päin ja että siskoni oli kieltänyt puhumasta tuntemattomille, johon poika vastasi, ettei hänkään yleensä juttele junassa tuntemattomille, mutta siniset silmät herättivät huomiota. No, kerroin olevani "from Finland" ja jätkä vaan pokkana, "ooh from Philippines". Yees yees. Juteltiin vähän skeittauksesta ja Losin turistikohteista. Pojalla "vähän" katse jumitti ja harotti ja niin kävi meidän keskustelullekin… :D 

Long Beachille päästyäni etsin mukavan aamupalapaikan ja odottelin Makea ja Iisa paikalle. Tilasin listalta omeletin hintaan 7$ ja sillä sai koko kuvassa näkyvän setin. Taas alkoi Suomen hintataso v****tamaan, kun muutenkin koko reissulla ulkona syöminen ja ruoka yleensäkin kaupoissa oli super paljon edullisempaa kuin mihin oli totuttu. Vaatekaupat nyt olivat ihan naurettavan edullisia verrattuna Suomen kauppoihin… :( 

Maken ja Iisan kanssa kierreltiin heidän autollaan Long beachiltä vielä etelään päin (Huntington beach, Newport beach, Laguna beach). Ruuhkat olivat aika pahoja, joten ei ihan kaikkia paikkoja päästy katsastamaan. Tarkoitus oli mennä syömään Selänteen pihvipaikkaan Laguna Beachillä, mutta mestahan oli tietysti kiinni arkipäivänä päiväsaikaan. Otettiin kuitenkin pari photoa ja suunnattiin läheisen hotellin kattoterassille lounaalle. 

Syötiin Iisan kanssa perinteiset kanasalaatit ja muisteltiin villejä yläasteaikoija. Oli kyllä huippu mukavaa nähdä vanhaa ystävää, sillä viime kerrasta oli vierähtänyt jo monta vuotta. Kuvasta päätellen olin edelleen täysin kalkkis, vaikka Losissa päiviä oli vierähtänyt jo melkeen viikko.

Illalla oli tiedossa NHL-finaalin ratkaseva peli ja googleteltiin vähän, josko lippuja sais jostain "huudettua". Hinnat pyöri kuitenkin sen verran törkeissä lukemissa, ettei niitä viitti tässä edes mainita. Kai me niitä puol läpällä kateltiinkin… 

Kaisan hyvä työkaveri oli samana päivänä päättämässä harjoitteluaan Losissa ja mentiin porukalla syömään ja juomaan Manhattan Beachillä sijaitsevaan ravintolaan. Mukaan eksyivät myös Losissa vierailleet iloiset keittiöpojat. Ennen auringonlaskua käytiin kuitenkin ottamassa vielä parit kuvat. 

Seuraavana päivänä oli edessä oma lähtö; ei suinkaan kotiin vaan kohti Meksikoa ja ystäväni Emman häitä. Viimeisenä päivänä ennen lähtöä kentälle kävimme Kaisan kanssa vielä manikyyrissä, sushilla, pesemässä vaatteita, moikkaamassa KPMG-kolleegaani Päiviä sekä hengailemassa Hermosa Beachillä. Tuli kyllä aikamoinen kiire taas, mutta lomasta piti ottaa kaikki mahdollinen irti.

Matkustin standby lipuilla, joten pientä jännitystä oli taas ilmassa. Olin ostanut itselleni jo yhden bookkaavan lipun välille LAX-MEX, mutta aikaerohöyryissä ostin sen väärälle päivälle, enkä saanut lippua enää palautettua. Olin kuitenkin lohduttautunut sillä, että standby lippu tulisi todella edulliseksi, joten yksi ylimääräinen lippu ei kaataisi koko taloutta. Loppuen lopuksi en mahtunut kuitenkaan yhteenkään koneeseen ja jouduin ostamaan toisen buukkaavan lipun, jotta ehtisin torstaiaamuksi Mexico Cityyn. Hintaa välille tuli yhteensä 300 euroa ja harmitukset päälle. Mieli kuitenkin kirkastui laskeuduttuani Meksikoon, kun kentällä odotti viikko sitten Kallioon ruikuttamaan jätetty Hra Herkkä, joka oli juuri saapunut omalla koneellaan Pariisin kautta Helsingistä. :)

Oli haikeaa jättää Haisuli yksin Losiin tietämättä milloin seuraavan kerran tapaamme. Lohtua toi kuitenkin se, että oli ihailtavaa nähdä miten pikkusisko hoiti asiansa mallikkaasti yksin maailman toisella puolella ja selviytyi helposti kiperistäkin tilanteista. Homma näytti olevan kaikin puolin "hoidossa", eikä turhia tarvinnut hänen selviytymisestään stressata. Haisuli myös näytti nauttivansa olostaan uudessa kotikaupungissa, joten olin myös tosi kateellinen kun mietin että itse pitäisi palata Helsinkiin ja toimistolle vajaan 4 viikon päästä. Onneksi lomaa oli vielä paljon jäljellä ja seikkailuja sitäkin enemmän!

Kiitos vain rakkaalle Haisulille kaikesta vaivannäöstä ja mahtavista kokemuksista. Oli kyllä niin törkeen hyvä lomanaloitus, ettei parempaa olisi voinut toivoa. PUSS PUSS!

xoxo Liupa